Pimeä, talvi-ilta. Pakkasta ja lunta.
Kuutamo loistaa.
Sinua, etsin pitkään, mut mä en löytänyt.
Ymmärrän sen nyt.
Pimeää, valkoisen lakanan olit päättänyt
kaulaasi kietaista, ikkunaan kuutamo loistaa
vilpitöntä rakkautta.
Avaan ullakon oven, nousen kylmät portaat.
Joku odottaa.
Katseeni kiertää, et sanonut mitään.
Et liikahtanutkaan.
Pimeää, valkoisen lakanan olit päättänyt
kaulaasi kietaista, ikkunaan kuutamo loistaa
vilpitöntä rakkautta.
Ravistan sua hellästi, poskesi on kylmät.
Sanon ”rakastan”.
Tunnen sinun tuoksusi, avaat vihdoin silmäsi.
Tyhjät ja himmenneet.
Syytät mua kun en päästänyt sua pois.
Sulla parempi muualla olla ois.
Toivon että joskus annat anteeksi,
etten mä ymmärtänyt tuskaasi.
Pimeää, valkoisen lakanan olit päättänyt
kaulaasi kietaista, ikkunaan kuutamo loistaa
vilpitöntä rakkautta.
Kuutamo loistaa.
Vilpitöntä rakkautta. 
Biisikirjasto on valikoima suomalaisia lyriikoita säveltäjien, tuottajien ja muiden musiikintekijöiden käyttöön tekijänoikeuksien puitteissa. Mikäli olet kiinnostunut sanoituksesta, ota yhteyttä info@biisikirjasto.fi